Tuore Vihreä kiittää ja kumartaa!

Yritän keksiä sopivia sanoja kuvailemaan tuntemuksiani. Se on hyvin vaikeaa, koska suomenkielessä ei taida olla sellaisia sanoja, jotka kuvailisivat osuvasti hämmästystäni ja onnellisuuttani saamastani vaalimenestyksestä. Sain yhteensä 37 ääntä ja olen äärimmäisen kiitollinen kaikille niille 36:lle itseni lisäksi minua äänestäneelle. Kiitos, että uskoitte ja luotitte minuun. Haluaisin kiittää jokaista minua äänestänyttä henkilökohtaisesti, mutta valitettavasti se ei ole mahdollista. Toivottavasti tämän blogin kautta kiitokset menevät mahdollisimman monelle! :)

En ikimaailmassa olisi uskonut saavani näin paljon ääniä. Aloitin vaalikampanjani periaatteessa täysin tyhjästä. Minulla ei ollut mitään poliittista taustaa, eikä juuri kukaan tuntenut minua. Olen kuitenkin hyvä esimerkki siitä, miten paljon esimerkiksi torikampanjointi vaikuttaa äänestystulokseen. Olin hyvin aktiivisesti mukana heilumassa vaalikentillä ja ajattelin, että vaikka en itse saisi tällä työllä ääniä niin toivottavasti saan edes Vihreille muutaman äänen. Parasta kampanjointia siis on tavata ihmiset kasvotusten. Toinen hyvä kanava on ollut tämä blogi. Olen avoimesti kirjoittanut tänne ja ollut oma itseni. Selkeästi sitä arvostettiin.

Vaalivalvojaisiin lähdössä. Tässä vaiheessa jo hiukan jännitti kun oli alle tunti ennakkoäänten julkistamiseen.

Vihreät kaiken kaikkiaan pärjäsivät Joensuussa hyvin. Säilytimme kuusi valtuustopaikkaamme ja olemme tyytyväisiä lopputulokseen. Toki ainahan olisi voinut mennä paremmin, mutta jälkeenpäin on turha jossitella. Meillä oli hyvä vaalikampanja ja me teimme kovasti töitä ääniemme eteen. Joensuun äärimmäisen alhainen äänestysprosentti (51,3 %) kertoi paljon ihmisten asenteista kunnallisvaaleja kohtaan. Jostakin kumman syystä ei ajatella, että äänestämällä voi vaikuttaa vaikka nimenomaan se on tapa vaikuttaa!

Tänään tein ratkaisevan päätöksen ja liityin JoVinoon eli Joensuun Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden paikallisjärjestöön. Minulla oli vaalikampanjan aikana niin mukavaa Vihreiden kanssa, etten halunnut sen loppuvan. Haluan myös olla mukana vaikuttamassa Joensuun asioihin. Olen siis tästä päivästä alkaen virallisesti Vihreä!

Aion jatkaa tämän blogin kirjoittamista, koska tuskin uudet haasteet elämässäni näihin vaaleihin loppuvat. Nythän ne vasta alkavat! Kirjoitustahti varmaan hiukan hidastuu, koska nyt pitää välillä keskittyä ihan todenteolla opiskeluihin.

Kiitos vielä kerran minua tukeneille ihmisille ja eritoten minua äänestäneille! Minulle saa edelleen tulla juttelemaan ja minuun saa ottaa yhteyttä. Siispä palataan taas! :)

Vaalien loppukiri

Se olis nyt niinku miun ensimmäinen vaalikampanja taputeltu! Vielä parikymmentä vaaliesitettä jaettavana, mutta senkin ajattelin tänä iltana lenkkeilyn ohessa hoitaa alta pois. Sitten jätän homman äänestäjien käsiin.

Nämä tosiaankin ovat ensimmäiset vaalit, joissa olen ehdokkaana ja kokemus on ollut pelkästään positiivinen. Kun lukee tämän blogin ensimmäisiä kirjoituksia niin voi huomata sen kauhun ja pelon, jolla suhtauduin uuteen asiaan. Itsevarmuus on kasvanut sitä mukaa, mitä enemmän on tehnyt vaalityötä. Suuren kiitoksen annan myös Vihreille, joiden kanssa olen vaalityötä tehnyt. Ihan uskomattoman mahtavaa porukkaa ja olen saanut tarvitsemaani tukea ja tutustunut niin ihaniin ihmisiin.

Tänään olimme vielä vaalitorilla. Tunnelma oli korkealla ja ihmisiä oli tori täynnä. Jaoimme ilmapalloja, lämmintä juotavaa, karkkeja, hyvää asiaa ja iloista mieltä. Kaikki jaksoivat mahtavasti tsempata vaikka sää oli hyytävän kylmä. Annoimme kaikkemme ja voimme olla pelkästään tyytyväisiä panokseemme!

Tämän päiväisiä vaalitunnelmia torilta. Etualalla Vihreät ehdokkaat Päivi Ikonen ja Päivi Järvinen.

Eräs ihminen tuli torilla kättelemään ja kertomaan äänestäneensä minua. Olin ihan liikuttunut asiasta ja hyvä etten alkanut itkemään. Se tilanne yllätti minut täysin! Minua koskettaa syvästi kun joku todella luottaa minuun niin paljon, että antaa minulle äänensä. Kiitos siitä!

Minulla ei ole mitään varsinaista äänitavoitetta. En ole osannut asettaa tavoitteita, koska olen uusi kasvo ihmisille. Se vain riippuu äänestäjien rohkeudesta äänestää uusia tyyppejä. Tottakai toivon, että olisin herättänyt mahdollisimman suurta luottamusta ihmisissä ja he olisivat antaneet arvokkaan äänensä juuri minulle.

Huomenna jokainen voisi ottaa tehtäväkseen käyttää äänioikeuttaan. Se on mahdollisuus vaikuttaa oman kotikaupungin asioihin ja yksikin ääni voi ratkaista! Jokaisen ääni on tärkeä. Minä olen omani jo antanut, anna sinäkin! :)

Kuinka opiskelijat tavoitetaan?

Päätin kirjoittaa tällä kertaa hiukan pohdiskelevan tekstin. Olen paljon miettinyt politiikkaa amk - opiskelijan näkökulmasta. Luonnollisesti yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa politiikka on näkyvämmin esillä kuin ammattikorkeakoulussa. Yliopistoilla on pitkän perinteet politiikkaan.

Tosiasia on kuitenkin se, että opiskelijoille kuuluvat opiskelijaetuudet, riippumatta siitä opiskeleeko yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Ne myös kiinnostavat opiskelijoita ja niistähän esimerkiksi Joensuun kaupunginvaltuustossa päätetään. On siis hyvä, jos siellä olisi tulevalla kaudella vahva opiskelijaedustus.

Omasta näkökulmastani tärkeimpia opiskelijaetuuksia ovat paikallisbussien ja uimahallien opiskelija-alennukset. Myöskin mahdollisuus käyttää kaupungin liikuntahalleja järkevään hintaan on tärkeä asia. Monille urheiluharrastukset ovat tärkeitä, mutta niiden harrastaminen voi olla kallista tilavuokrien takia.

Äänestäjän näkökulmasta ajateltuna monet opiskelijat varmasti haluavat äänestää ehdokasta, joka on samassa asemassa kuin he eli toista opiskelijaa. Joensuussa on hyvä tilanne sen suhteen, koska nuoria ehdokkaita on paljon tarjolla eri puolueiden listoilla. Kysymys kuuluukin, kuinka opiskelijat tavoitetaan?

Erilaiset kouluissa tapahtuvat vaalikampanjat ovat hyvä vaihtoehto. Esimerkiksi vaalipaneeleissa pääsee tutustumaan tarkasti ehdokkaiden ajatuksiin ja arvoihin. Paneelissa voi myös kysyä täsmentäviä kysymyksiä haluamiltaan ehdokkailta. Vaalipaneelissa esiintyminen kuitenkin vaatii ehdokkaalta jämäkkää esiintymistä yleisön edessä. Se ei sovi kaikille, koska jotkut voivat kokea sellaiset tilanteet liian jännittävinä tai jopa ahdistavina. Itse osallistuin tällä viikolla Pkky:n järjestämään vaalipaneeliin ja tykkäsin kovasti. Minulle esiintymistilanteet eivät ole hankalia, enkä ole jännittäjätyyppiä. Tietynlaista sanavalmiutta se ehdokkaalta vaatii, koska kysymyksiä ei tiedä etukäteen.

Maanantaisia tunnelmia torilta. Hanna-Kaisa Lähteen kanssa  ihanassa säässä  hohdetaan kilpaa auringon kanssa.

Olisi myös hyvä, jos puolueet pääsisivät joukolla kampanjoimaan kouluihin. Ihmiset voivat hakeutua itseään kiinnostavan puolueen edustajien kanssa juttelemaan. Myös puskaradio on tapa tulla tiedetyksi. Vaalien aika on kuitenkin melko lyhyt ja puskaradio hidas, eikä se välttämättä tavoita suurta joukkoa.

Ehdokkaita on niin paljon, että niistä on todella hankalaa lähteä karsimaan itselleen mieleistä henkilöä. Paras tapa tietenkin on, jos pääsee kasvotusten kohtaamaan ehdokkaita ja juttelemaan heidän kanssaan. Mielestäni siihen pitäisi antaa kaikille opiskelijoille mahdollisuus. Vaivattomin tapa on, että ehdokkaat tulevat suoraan oppilaitoksiin.

Nuoret tavoittaa myös sosiaalisen median kautta. Luulenpa, että lähes jokaisella nuorella ehdokkaalla on ainakin Facebookissa oma vaalisivu. Itsellänikin on Tanja Immonen Kunnallisvaaliehdokas 2012 -sivu. Tervetuloa liittymään sinne, jos haluat liittyä tukijoukkoihini. :)

Olen myös huomannut, että blogin kirjoittaminen on hyvä tapa saada ajatuksiaan esille. Olen saanut todella paljon palautetta tästä blogista ja se on kannustanut minua jatkamaan kirjoittamista. Olen aina rakastanut kirjoittamista, joten tämä on minulle tapa rentoutua. Pääsen purkamaan ajatuksiani ja myös kertomaan niitä jännittäviä tapahtumia, joita minulle on tapahtunut tuolla vaalikentillä. Blogissani on käynyt yli tuhat kävijää tähän mennessä eli jonkunlaisen ihmisjoukon olen tällä kirjoittamisellani saavuttanut. Ihanaa, jos jotkut vielä palaavat tänne lukemaan ajatuksiani.

Itse olen kampanjoinut erilaisissa vaalitapahtumissa torilla sekä viime torstaina Joensuun Prismalla. Olen myös jakanut vaaliesitteitäni ympäriinsä. Minua on vain harmittanut, etten ole päässyt kampanjoimaan omaan kouluuni "omieni keskelle", koska meille ei suotu sitä mahdollisuutta. Tässä siis parannusta vaativa asia seuraavia vaaleja ajatellen.

Vaalikampanjoinnin loppukiri on alkanut. Huomenna Vihreitä voi tulla moikkaamaan Joensuun torille. Itse olen siellä paikalla yhdestätoista alkaen. Tänään torilla oli jo hiukan kylmä seisoskella, joten huomenna varustaudun toppavaatteilla! Talvi alkaa selkeästi tehdä tuloaan. Nähdään huomenna!! :)

Ensimmäinen vaalipaneelini

Osallistuin ensimmäistä kertaa vaalipaneeliin. Se järjestettiin PKKY:n Sote:n aulassa. Minun lisäkseni paneelissa oli keskustelemassa Marie Okkonen (kesk.), Antti Kettunen (vas.), Nils Lindell (sd.) ja eräs herra, jonka nimi ja puolue ei valitettavasti jäänyt mieleeni (hävettää).

Minulla ei jälleen kerran ollut aavistustakaan, mihin olin ryhtynyt. Sen verran toki tiesin, että istuisimme pöydän ääressä yleisön edessä ja vastailisimme kysymyksiin. Yleisö koostui ammattiopiston opiskelijoista. Kaikille 18 vuotta täyttäneille opiskelijoilla oli laitettu pikku porkkana. Heidän ei tarvinnut osallistua tunnille, jos tuli seuraamaan vaalikeskustelua. Voin kertoa, että yleisö ei ollut hirmuisen vastaanottavainen. Ensimmäiset lauseet, jotka kuulin olivat "onko tähän pakko osallistua?" Se vähän hymyilytti meitä ehdokkaita.

Ennen tilaisuuden alkua ajattelin mielessäni, että toivottavasti ei tule liian haastavia kysymyksiä! No tokihan kuntataloutta ja muuta haluttiin käsitellä, mutta taisin jotenkuten luovia itseni niistäkin läpi. Aluksi esittelimme jokainen itsemme ja nyt minua hävettää vielä enemmän, etten muista tämän yhden ehdokkaan nimeä! Sitten meiltä kysyttiin opiskelijoilta etukäteen kerättyjä kysymyksiä.

Kysymykset toivat esille, mistä nuoret ovat huolestuneita sekä kiinnostuneita. Haluttiin tietää mihin kukin ehdokas valtuustoon päästyään haluaisi vaikuttaa, miten Joensuusta saadaan viihtyisä ja houkutteleva paikka, udeltiin ehdokkaiden kierrätysintoa, miten palveluiden säilyminen taataan ja miten rahoitetaan sekä se minun pelkäämä kuntatalous kysymys. Haluttiin tietää, miten Joensuun talous saataisiin kuntoon? Olin viimeisenä vastausvuorossa ja kaikkien muiden vastaukset olivat tyhjentäneet minun takkini. Kerroin, että kuten aiemmista vastauksista voi päätellä asiaan ei ole yksiselitteistä ratkaisua. Jos sellainen olisi, meillä tuskin olisi koko ongelmaa. Melkein hävetti tuo oma vastaus ja toivoin, etten kuulostanut liian ylimieliseltä!

Pyrin vastailemaan kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti. Toin myös esille, jos aihealue ei minulle ollut läheinen kuten tämä kuntatalouskysymys. Kerroin haluavani vaikuttaa opiskelijoiden asioihin ja etuuksiin, maaseudun nuorten hyvinvointiin sekä vastustin vanhojen rakennusten liian innokasta purkamista. Kerroin myös kierrättäväni mahdollisuuksien mukaan ja pyrin tekemään valintoja, joista syntyy vähemmän jätettä. Esimerkiksi jätän kaupassa muovipussin ostamatta, enkä anna kassalla laittaa jogurtteja pikkupussiin.

Kysyttiin myös pitäisikö nuorten saada äänioikeus 16 - vuotiaana? En varsinaisesti vastusta ajatusta, koska on paljon nuoria, jotka seuraavat asioita ja haluaisivat päästä vaikuttamaan niihin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että nuorten pitäisi saada olla nuoria mahdollisimman kauan. Aikuinen kyllä ehtii olla ihan kyllästymiseen saakka ja saa kantaa aikuisuuden tuomaa vastuuta harteillaan! Ratkaisu voisi olla aktiivinen nuorisovaltuustotoiminta ja nuorisovaltuustoille enemmän valtaa vaikuttaa asioihin. Aikuisten maailmaan ehtii tulla silloin 18 -vuotiaanakin!

Lopuksi meidän piti kertoa meidän omien puolueidemme kunnallisvaaliteemoja. Nostin esille Kivan kaupungin "kriteerit". Kivassa kaupungissa on palveluita kaikille tasapuolisesti, avointa päätöksentekoa, ihmisläheistä politiikkaa, koulutusmahdollisuus kaikille nuorille sekä ennaltaehkäisevää nuoriso/mielenterveystyötä ja ylipäätään ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa. Kivassa kaupungissa kaikilla on kivaa asua! Siinä minun versio Vihreiden vaaliteemoista. Toivon, etten ollut ihan hakoteillä! :)

Kuvia minulla ei valitettavasti tilaisuudesta ole. Tällainen pelkkä teksti on vähän tylsä, mutta menköön tällä kertaa. :)

Maaseudun tulevaisuus Maaseudun Tulevaisuudessa!

Maanantaina menin muutaman muun Vihreän kanssa torille kampanjoimaan. Siellä tehtiin myös Ylen radiolähetystä, johon haastateltiin eri puolueiden ehdokkaita. Itse en mennyt haastateltavaksi, mutta esimerkiksi Jussi Airaksinen ja Krista Mikkonen kävivät sanomassa muutaman sanasen.

Hienosti edustetaan torilla Jussi Airaksisen kanssa. Imatran Vihreitä edustava Hanna-Kaisa Lähde tuli meitä moikkaamaan. Kuvan otti Krista Mikkonen

Minä keskityin edustamaan meidän banderollin äärellä ja keskustelin ihmisten kanssa. Eräs keskustelija epäili mahdanko olla vaalien ulkopuolella yhtä mukava! Jouduin toteamaan, että tällainen mie aina olen! :)

Sitten olikin aika mennä kirjastoon tarkistamaan, miltä se Maaseudun Tulevaisuuden juttu näytti lehteen painettuna. Pääsinkin ihan etusivun tytöksi! :D Oltiin Antti Elsilän kanssa pikku kuvassa etusivun alalaidassa.

Tässä kuvia lehdestä. Toivottavasti ne eivät ole liian sumeita luettaviksi.

Maaseudun Tulevaisuuden etusivu, huomaa vasen alakulma.

Etusivun kuva suurempana,

Sumea kuva koko jutusta.

Koko teksti. Toivottavasti sen saa luettua.

Suurempi versio toisesta jutun kuvasta. 

Vihreillä on aina hauskempaa!

Oikein hyvää ja aurinkoista maanantaita!! Miten onkaan ollut hankalaa taas istahtaa koneen ääreen ja rauhoittua kirjoittamaan. Nyt kuitenkin (muutaman lukijan pyynnöstä, kiitos siitä) kirjoitan tänne kuulumisiani! :) Tulin juuri hammaslääkäristä ja puoli naamaa on puutuneena. Nyt saa luvan vain olla, joten on hyvää aikaa kirjoittaa. Viime viikko oli syyslomaviikko, joten tekemistä riitti niin vaaleihin liittyen kuin muutenkin.

Hieno esimerkki Vihreiden keskuudessa vallitsevasta hyvästä hengestä!  Kuvan ottohetkellä itsekin ehdokkaana oleva Alain Minguet säikytti minut! Olin niin keskittynyt poseeraamiseen, etten huomannut takaa hiippailevaa hyypiötä! Tämä kuva on NIIN hauska! :)

Viime tiistaina kävin jakamassa vaaliesitteitäni keskustan opiskelija-asuntoihin. Pakko myöntää, etten ihan kaikkiin käynyt jakamassa, koska olin aamulenkillä, eikä minulla ollut montaa kymmentä esitettä mukanani. Ajattelin kuitenkin jälleen kerran yhdistää lenkkeilyn ja vaalityön. Tässähän on kunto noussut kohisten vaalien aikana! :)

Keskiviikkona annoin haastattelun Maaseudun Tulevaisuuteen. Haastattelun aiheena oli Joensuun nuoret kunnallisvaaliehdokkaat. Kanssani haastateltavina olivat myös Antti Elsilä (sd.) ja Katja Asikainen (kesk.). Juttu on kaiketi ilmestynyt tämän päivän lehdessä, joten pitänee jostakin saada se käsiinsä.

Punaposkinen kampanjoija! Oli kivaa  ja sää suosi meitä.

Oli jännää olla haastateltavan roolissa, koska yleensä olen itse se haastattelija. Pakko myöntää, että yllätyin haastattelypyynnöstä ja olin todella iloinen sen saadessani. Ei ole ollenkaan huono juttu saada naamaansa ja ajatuksieaan esille, etenkin kun on täysin keltanokka politiikan saralla. Vihreillekin on ihan hyvää mainosta päästä Maaseudun Tulevaisuuteen edustamaan vaikka valtaosa lehden lukijoista ei Vihreiden kannalla olekaan.

Lauantaina Vihreät kampanjoi Joensuun torilla. Tori oli täyttynyt eri puolueiden teltoista ja ehdokkaista sekä politiikasta kiinnostuneista ihmisistä. Tälläkin kertaa Vihreiden keskuudessa vallitsi uskomattoman hyvä henki. Me ollaan saatu aivan mahtava vaalifiilis päälle, toivottavasti myös muissa puolueissa on sama tilanne! Juttelin muutamien ihmisten kanssa, jotka vaikuttivat varsin kiinnostuneilta vaaliteemoistani. Näin myös pari "vanhaa tuttua", joihin olen törmännyt tuolla aiemmin kampanjoidessani. Heidänkin kanssa oli hauska jutustella ja ihanaa, että on jäänyt jonkun mieleen! :)

Vaalikampanja-asusteisiin kuuluu asiaan kuuluvat pinssit (avoimempi Joensuu) sekä kaapin perältä löytyneet vihreät vaalifarkut ja itse neulottu vaalipipo. Niin ja, mikä tärkeintä HYVÄ MIELI! 

Tällä viikolla olisi ohjelmassa vielä yksi vaalipaneeli. Se järjestetään keskiviikkona 24.10. sosiaali- ja terveysalan aulassa ammattiopistolla. Pitäähän sitä kokeilla, millaista vaalipanelissa on, mutta jännittää kyllä hieman! :)

Nyt menen potemaan tätä puudutustani. Toivottavasti puudutusaineen vaikutus loppuu ajoissa, jotta pääsen illalla juoksulenkille.

Vaalilehtien jakoa ja reippailua

Minulla on ollut sen verran vauhdikas viikko ja viikonloppu, etten ole ehtinyt rauhoittumaan koneelle ja kirjoittamaan. Nyt on siihen paras mahdollinen hetki. Minulla on edessäni kuppi kahvia, ruisleipää ja televisiosta tulee Huomenta Suomi, eikä minnekkään ole kiire. Rakastan rauhallisia aamuja.

Viime keskiviikkona olin Vihreiden kanssa kampanjoimassa Sokoksen käytävällä. Jälleen kerran olin ihan ruosteessa. Tilanne kuitenkin rentoutui nopeasti ja meitä kampanjoijia oli paikalla monia. Ohi kulkevat ihmiset joko ottivat vastaan tajoamamme vaalilehden tai kieltäytyivät ystävällisesti. Pääsin myös keskustelemaan muutaman ohikulkijan kanssa. Jälleen kerran uimaharjulaisuuteni tuntui kiinnostavan ihmisiä kovasti. Onneksi olen ylpeä juuristani!

Vaalilehdet ja vaalimainokset vielä kotona pinoissa odottamassa jakamista.

Perjantaina lähdin Uimaharjuun jakamaan Vihreiden vaalilehteä. Minulla oli 400 lehteä, jotka lajittelin 50 lehden nippuihin. Oli tarkoitus jakaa lehdet pienissä erissä pyörällä liikkuen. Aloitin kuitenkin jakamisen jalkaisin kotipihani ympäristöstä. Viisikymmentä lehteä meni hetkessä. Kävin kotoa hakemassa sadan lehden nipun ja lähdin systemaattisesti jakamaan lehteä kylän läheisyyteen. Tein myös päätöksen, että jaan loputkin lehden kävellen.

Kun olin jakanut 150 lehteä oli aika pitää ruokatauko. Tahtini oli noin 50 lehteä puolessa tunnissa. Ruokataukoni aikana alkoi sataa vettä ja jouduin juomaan vielä kahvitkin sateen loppumista odotellessa ("voi harmi"). Lopulta pääsin jatkamaan hommia. Siinä vaiheessa suunnitelmani menivät täysin uusiksi. Otin reppuun 250 lehteä ja kangaskassiin 100 lehteä. Päätin, etten enää välillä käy kotona vaan jaan samalla reissulla kaikki jäljellä olevat lehdet.

Minulla meni yhteensä 4,5 tuntia aikaa lehtien jakamiseen. En tiedä kuinka monta kilometriä kävelin, mutta karkea arvio on noin parikymmentä. Uimaharjun kylän alue on melko laaja ja kävelin sen äärilaitoja myöten. Voin kertoa, että illalla oli hiukan rauhattomat jalat. Kunto nousi taas kohisten ja mieli oli reipas. Tämä tyttö tykkää lenkkeilystä!

Viralliset vaalikissat Eevi ja Minttu odottavat mamia kotiin lehtienjakoreissultaan.

Lehtiä jakaessa huomasin olevani kiitollinen niille asuinalueille, joissa postilaatikot oli kerätty yhteen ja samaan paikkaan. Oli myös alueita, joissa postilaatikot olivat jokaisen talon kohdalla ja piti kävellä pitkän tien toiseen päähän vain sen vuoksi, että siellä oli yksi postilaatikko. Oli myös hauskaa huomata, että joillakin oli tuliterät postilaatikot ja jotkut laatikot olivat melkein älypelejä. Piti keksiä, miten niihin saa tiputettua postit. Joidenkin postilaatikoiden päällä kasvoi sammalta ja ne olivat kaatua kun ne avasi. Nuo olivat asioita, joihin en ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota! :)

Jatkan taas tällä viikolla vaalityöskentelyä tavalla tai toisella. Infoilen täällä loppuviikosta kuinka viikkoni on mennyt! Palataan taas! :)