Tuore Vihreä kiittää ja kumartaa!

Yritän keksiä sopivia sanoja kuvailemaan tuntemuksiani. Se on hyvin vaikeaa, koska suomenkielessä ei taida olla sellaisia sanoja, jotka kuvailisivat osuvasti hämmästystäni ja onnellisuuttani saamastani vaalimenestyksestä. Sain yhteensä 37 ääntä ja olen äärimmäisen kiitollinen kaikille niille 36:lle itseni lisäksi minua äänestäneelle. Kiitos, että uskoitte ja luotitte minuun. Haluaisin kiittää jokaista minua äänestänyttä henkilökohtaisesti, mutta valitettavasti se ei ole mahdollista. Toivottavasti tämän blogin kautta kiitokset menevät mahdollisimman monelle! :)

En ikimaailmassa olisi uskonut saavani näin paljon ääniä. Aloitin vaalikampanjani periaatteessa täysin tyhjästä. Minulla ei ollut mitään poliittista taustaa, eikä juuri kukaan tuntenut minua. Olen kuitenkin hyvä esimerkki siitä, miten paljon esimerkiksi torikampanjointi vaikuttaa äänestystulokseen. Olin hyvin aktiivisesti mukana heilumassa vaalikentillä ja ajattelin, että vaikka en itse saisi tällä työllä ääniä niin toivottavasti saan edes Vihreille muutaman äänen. Parasta kampanjointia siis on tavata ihmiset kasvotusten. Toinen hyvä kanava on ollut tämä blogi. Olen avoimesti kirjoittanut tänne ja ollut oma itseni. Selkeästi sitä arvostettiin.

Vaalivalvojaisiin lähdössä. Tässä vaiheessa jo hiukan jännitti kun oli alle tunti ennakkoäänten julkistamiseen.

Vihreät kaiken kaikkiaan pärjäsivät Joensuussa hyvin. Säilytimme kuusi valtuustopaikkaamme ja olemme tyytyväisiä lopputulokseen. Toki ainahan olisi voinut mennä paremmin, mutta jälkeenpäin on turha jossitella. Meillä oli hyvä vaalikampanja ja me teimme kovasti töitä ääniemme eteen. Joensuun äärimmäisen alhainen äänestysprosentti (51,3 %) kertoi paljon ihmisten asenteista kunnallisvaaleja kohtaan. Jostakin kumman syystä ei ajatella, että äänestämällä voi vaikuttaa vaikka nimenomaan se on tapa vaikuttaa!

Tänään tein ratkaisevan päätöksen ja liityin JoVinoon eli Joensuun Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden paikallisjärjestöön. Minulla oli vaalikampanjan aikana niin mukavaa Vihreiden kanssa, etten halunnut sen loppuvan. Haluan myös olla mukana vaikuttamassa Joensuun asioihin. Olen siis tästä päivästä alkaen virallisesti Vihreä!

Aion jatkaa tämän blogin kirjoittamista, koska tuskin uudet haasteet elämässäni näihin vaaleihin loppuvat. Nythän ne vasta alkavat! Kirjoitustahti varmaan hiukan hidastuu, koska nyt pitää välillä keskittyä ihan todenteolla opiskeluihin.

Kiitos vielä kerran minua tukeneille ihmisille ja eritoten minua äänestäneille! Minulle saa edelleen tulla juttelemaan ja minuun saa ottaa yhteyttä. Siispä palataan taas! :)

Vaalien loppukiri

Se olis nyt niinku miun ensimmäinen vaalikampanja taputeltu! Vielä parikymmentä vaaliesitettä jaettavana, mutta senkin ajattelin tänä iltana lenkkeilyn ohessa hoitaa alta pois. Sitten jätän homman äänestäjien käsiin.

Nämä tosiaankin ovat ensimmäiset vaalit, joissa olen ehdokkaana ja kokemus on ollut pelkästään positiivinen. Kun lukee tämän blogin ensimmäisiä kirjoituksia niin voi huomata sen kauhun ja pelon, jolla suhtauduin uuteen asiaan. Itsevarmuus on kasvanut sitä mukaa, mitä enemmän on tehnyt vaalityötä. Suuren kiitoksen annan myös Vihreille, joiden kanssa olen vaalityötä tehnyt. Ihan uskomattoman mahtavaa porukkaa ja olen saanut tarvitsemaani tukea ja tutustunut niin ihaniin ihmisiin.

Tänään olimme vielä vaalitorilla. Tunnelma oli korkealla ja ihmisiä oli tori täynnä. Jaoimme ilmapalloja, lämmintä juotavaa, karkkeja, hyvää asiaa ja iloista mieltä. Kaikki jaksoivat mahtavasti tsempata vaikka sää oli hyytävän kylmä. Annoimme kaikkemme ja voimme olla pelkästään tyytyväisiä panokseemme!

Tämän päiväisiä vaalitunnelmia torilta. Etualalla Vihreät ehdokkaat Päivi Ikonen ja Päivi Järvinen.

Eräs ihminen tuli torilla kättelemään ja kertomaan äänestäneensä minua. Olin ihan liikuttunut asiasta ja hyvä etten alkanut itkemään. Se tilanne yllätti minut täysin! Minua koskettaa syvästi kun joku todella luottaa minuun niin paljon, että antaa minulle äänensä. Kiitos siitä!

Minulla ei ole mitään varsinaista äänitavoitetta. En ole osannut asettaa tavoitteita, koska olen uusi kasvo ihmisille. Se vain riippuu äänestäjien rohkeudesta äänestää uusia tyyppejä. Tottakai toivon, että olisin herättänyt mahdollisimman suurta luottamusta ihmisissä ja he olisivat antaneet arvokkaan äänensä juuri minulle.

Huomenna jokainen voisi ottaa tehtäväkseen käyttää äänioikeuttaan. Se on mahdollisuus vaikuttaa oman kotikaupungin asioihin ja yksikin ääni voi ratkaista! Jokaisen ääni on tärkeä. Minä olen omani jo antanut, anna sinäkin! :)

Kuinka opiskelijat tavoitetaan?

Päätin kirjoittaa tällä kertaa hiukan pohdiskelevan tekstin. Olen paljon miettinyt politiikkaa amk - opiskelijan näkökulmasta. Luonnollisesti yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa politiikka on näkyvämmin esillä kuin ammattikorkeakoulussa. Yliopistoilla on pitkän perinteet politiikkaan.

Tosiasia on kuitenkin se, että opiskelijoille kuuluvat opiskelijaetuudet, riippumatta siitä opiskeleeko yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Ne myös kiinnostavat opiskelijoita ja niistähän esimerkiksi Joensuun kaupunginvaltuustossa päätetään. On siis hyvä, jos siellä olisi tulevalla kaudella vahva opiskelijaedustus.

Omasta näkökulmastani tärkeimpia opiskelijaetuuksia ovat paikallisbussien ja uimahallien opiskelija-alennukset. Myöskin mahdollisuus käyttää kaupungin liikuntahalleja järkevään hintaan on tärkeä asia. Monille urheiluharrastukset ovat tärkeitä, mutta niiden harrastaminen voi olla kallista tilavuokrien takia.

Äänestäjän näkökulmasta ajateltuna monet opiskelijat varmasti haluavat äänestää ehdokasta, joka on samassa asemassa kuin he eli toista opiskelijaa. Joensuussa on hyvä tilanne sen suhteen, koska nuoria ehdokkaita on paljon tarjolla eri puolueiden listoilla. Kysymys kuuluukin, kuinka opiskelijat tavoitetaan?

Erilaiset kouluissa tapahtuvat vaalikampanjat ovat hyvä vaihtoehto. Esimerkiksi vaalipaneeleissa pääsee tutustumaan tarkasti ehdokkaiden ajatuksiin ja arvoihin. Paneelissa voi myös kysyä täsmentäviä kysymyksiä haluamiltaan ehdokkailta. Vaalipaneelissa esiintyminen kuitenkin vaatii ehdokkaalta jämäkkää esiintymistä yleisön edessä. Se ei sovi kaikille, koska jotkut voivat kokea sellaiset tilanteet liian jännittävinä tai jopa ahdistavina. Itse osallistuin tällä viikolla Pkky:n järjestämään vaalipaneeliin ja tykkäsin kovasti. Minulle esiintymistilanteet eivät ole hankalia, enkä ole jännittäjätyyppiä. Tietynlaista sanavalmiutta se ehdokkaalta vaatii, koska kysymyksiä ei tiedä etukäteen.

Maanantaisia tunnelmia torilta. Hanna-Kaisa Lähteen kanssa  ihanassa säässä  hohdetaan kilpaa auringon kanssa.

Olisi myös hyvä, jos puolueet pääsisivät joukolla kampanjoimaan kouluihin. Ihmiset voivat hakeutua itseään kiinnostavan puolueen edustajien kanssa juttelemaan. Myös puskaradio on tapa tulla tiedetyksi. Vaalien aika on kuitenkin melko lyhyt ja puskaradio hidas, eikä se välttämättä tavoita suurta joukkoa.

Ehdokkaita on niin paljon, että niistä on todella hankalaa lähteä karsimaan itselleen mieleistä henkilöä. Paras tapa tietenkin on, jos pääsee kasvotusten kohtaamaan ehdokkaita ja juttelemaan heidän kanssaan. Mielestäni siihen pitäisi antaa kaikille opiskelijoille mahdollisuus. Vaivattomin tapa on, että ehdokkaat tulevat suoraan oppilaitoksiin.

Nuoret tavoittaa myös sosiaalisen median kautta. Luulenpa, että lähes jokaisella nuorella ehdokkaalla on ainakin Facebookissa oma vaalisivu. Itsellänikin on Tanja Immonen Kunnallisvaaliehdokas 2012 -sivu. Tervetuloa liittymään sinne, jos haluat liittyä tukijoukkoihini. :)

Olen myös huomannut, että blogin kirjoittaminen on hyvä tapa saada ajatuksiaan esille. Olen saanut todella paljon palautetta tästä blogista ja se on kannustanut minua jatkamaan kirjoittamista. Olen aina rakastanut kirjoittamista, joten tämä on minulle tapa rentoutua. Pääsen purkamaan ajatuksiani ja myös kertomaan niitä jännittäviä tapahtumia, joita minulle on tapahtunut tuolla vaalikentillä. Blogissani on käynyt yli tuhat kävijää tähän mennessä eli jonkunlaisen ihmisjoukon olen tällä kirjoittamisellani saavuttanut. Ihanaa, jos jotkut vielä palaavat tänne lukemaan ajatuksiani.

Itse olen kampanjoinut erilaisissa vaalitapahtumissa torilla sekä viime torstaina Joensuun Prismalla. Olen myös jakanut vaaliesitteitäni ympäriinsä. Minua on vain harmittanut, etten ole päässyt kampanjoimaan omaan kouluuni "omieni keskelle", koska meille ei suotu sitä mahdollisuutta. Tässä siis parannusta vaativa asia seuraavia vaaleja ajatellen.

Vaalikampanjoinnin loppukiri on alkanut. Huomenna Vihreitä voi tulla moikkaamaan Joensuun torille. Itse olen siellä paikalla yhdestätoista alkaen. Tänään torilla oli jo hiukan kylmä seisoskella, joten huomenna varustaudun toppavaatteilla! Talvi alkaa selkeästi tehdä tuloaan. Nähdään huomenna!! :)

Ensimmäinen vaalipaneelini

Osallistuin ensimmäistä kertaa vaalipaneeliin. Se järjestettiin PKKY:n Sote:n aulassa. Minun lisäkseni paneelissa oli keskustelemassa Marie Okkonen (kesk.), Antti Kettunen (vas.), Nils Lindell (sd.) ja eräs herra, jonka nimi ja puolue ei valitettavasti jäänyt mieleeni (hävettää).

Minulla ei jälleen kerran ollut aavistustakaan, mihin olin ryhtynyt. Sen verran toki tiesin, että istuisimme pöydän ääressä yleisön edessä ja vastailisimme kysymyksiin. Yleisö koostui ammattiopiston opiskelijoista. Kaikille 18 vuotta täyttäneille opiskelijoilla oli laitettu pikku porkkana. Heidän ei tarvinnut osallistua tunnille, jos tuli seuraamaan vaalikeskustelua. Voin kertoa, että yleisö ei ollut hirmuisen vastaanottavainen. Ensimmäiset lauseet, jotka kuulin olivat "onko tähän pakko osallistua?" Se vähän hymyilytti meitä ehdokkaita.

Ennen tilaisuuden alkua ajattelin mielessäni, että toivottavasti ei tule liian haastavia kysymyksiä! No tokihan kuntataloutta ja muuta haluttiin käsitellä, mutta taisin jotenkuten luovia itseni niistäkin läpi. Aluksi esittelimme jokainen itsemme ja nyt minua hävettää vielä enemmän, etten muista tämän yhden ehdokkaan nimeä! Sitten meiltä kysyttiin opiskelijoilta etukäteen kerättyjä kysymyksiä.

Kysymykset toivat esille, mistä nuoret ovat huolestuneita sekä kiinnostuneita. Haluttiin tietää mihin kukin ehdokas valtuustoon päästyään haluaisi vaikuttaa, miten Joensuusta saadaan viihtyisä ja houkutteleva paikka, udeltiin ehdokkaiden kierrätysintoa, miten palveluiden säilyminen taataan ja miten rahoitetaan sekä se minun pelkäämä kuntatalous kysymys. Haluttiin tietää, miten Joensuun talous saataisiin kuntoon? Olin viimeisenä vastausvuorossa ja kaikkien muiden vastaukset olivat tyhjentäneet minun takkini. Kerroin, että kuten aiemmista vastauksista voi päätellä asiaan ei ole yksiselitteistä ratkaisua. Jos sellainen olisi, meillä tuskin olisi koko ongelmaa. Melkein hävetti tuo oma vastaus ja toivoin, etten kuulostanut liian ylimieliseltä!

Pyrin vastailemaan kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti. Toin myös esille, jos aihealue ei minulle ollut läheinen kuten tämä kuntatalouskysymys. Kerroin haluavani vaikuttaa opiskelijoiden asioihin ja etuuksiin, maaseudun nuorten hyvinvointiin sekä vastustin vanhojen rakennusten liian innokasta purkamista. Kerroin myös kierrättäväni mahdollisuuksien mukaan ja pyrin tekemään valintoja, joista syntyy vähemmän jätettä. Esimerkiksi jätän kaupassa muovipussin ostamatta, enkä anna kassalla laittaa jogurtteja pikkupussiin.

Kysyttiin myös pitäisikö nuorten saada äänioikeus 16 - vuotiaana? En varsinaisesti vastusta ajatusta, koska on paljon nuoria, jotka seuraavat asioita ja haluaisivat päästä vaikuttamaan niihin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että nuorten pitäisi saada olla nuoria mahdollisimman kauan. Aikuinen kyllä ehtii olla ihan kyllästymiseen saakka ja saa kantaa aikuisuuden tuomaa vastuuta harteillaan! Ratkaisu voisi olla aktiivinen nuorisovaltuustotoiminta ja nuorisovaltuustoille enemmän valtaa vaikuttaa asioihin. Aikuisten maailmaan ehtii tulla silloin 18 -vuotiaanakin!

Lopuksi meidän piti kertoa meidän omien puolueidemme kunnallisvaaliteemoja. Nostin esille Kivan kaupungin "kriteerit". Kivassa kaupungissa on palveluita kaikille tasapuolisesti, avointa päätöksentekoa, ihmisläheistä politiikkaa, koulutusmahdollisuus kaikille nuorille sekä ennaltaehkäisevää nuoriso/mielenterveystyötä ja ylipäätään ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa. Kivassa kaupungissa kaikilla on kivaa asua! Siinä minun versio Vihreiden vaaliteemoista. Toivon, etten ollut ihan hakoteillä! :)

Kuvia minulla ei valitettavasti tilaisuudesta ole. Tällainen pelkkä teksti on vähän tylsä, mutta menköön tällä kertaa. :)

Maaseudun tulevaisuus Maaseudun Tulevaisuudessa!

Maanantaina menin muutaman muun Vihreän kanssa torille kampanjoimaan. Siellä tehtiin myös Ylen radiolähetystä, johon haastateltiin eri puolueiden ehdokkaita. Itse en mennyt haastateltavaksi, mutta esimerkiksi Jussi Airaksinen ja Krista Mikkonen kävivät sanomassa muutaman sanasen.

Hienosti edustetaan torilla Jussi Airaksisen kanssa. Imatran Vihreitä edustava Hanna-Kaisa Lähde tuli meitä moikkaamaan. Kuvan otti Krista Mikkonen

Minä keskityin edustamaan meidän banderollin äärellä ja keskustelin ihmisten kanssa. Eräs keskustelija epäili mahdanko olla vaalien ulkopuolella yhtä mukava! Jouduin toteamaan, että tällainen mie aina olen! :)

Sitten olikin aika mennä kirjastoon tarkistamaan, miltä se Maaseudun Tulevaisuuden juttu näytti lehteen painettuna. Pääsinkin ihan etusivun tytöksi! :D Oltiin Antti Elsilän kanssa pikku kuvassa etusivun alalaidassa.

Tässä kuvia lehdestä. Toivottavasti ne eivät ole liian sumeita luettaviksi.

Maaseudun Tulevaisuuden etusivu, huomaa vasen alakulma.

Etusivun kuva suurempana,

Sumea kuva koko jutusta.

Koko teksti. Toivottavasti sen saa luettua.

Suurempi versio toisesta jutun kuvasta. 

Vihreillä on aina hauskempaa!

Oikein hyvää ja aurinkoista maanantaita!! Miten onkaan ollut hankalaa taas istahtaa koneen ääreen ja rauhoittua kirjoittamaan. Nyt kuitenkin (muutaman lukijan pyynnöstä, kiitos siitä) kirjoitan tänne kuulumisiani! :) Tulin juuri hammaslääkäristä ja puoli naamaa on puutuneena. Nyt saa luvan vain olla, joten on hyvää aikaa kirjoittaa. Viime viikko oli syyslomaviikko, joten tekemistä riitti niin vaaleihin liittyen kuin muutenkin.

Hieno esimerkki Vihreiden keskuudessa vallitsevasta hyvästä hengestä!  Kuvan ottohetkellä itsekin ehdokkaana oleva Alain Minguet säikytti minut! Olin niin keskittynyt poseeraamiseen, etten huomannut takaa hiippailevaa hyypiötä! Tämä kuva on NIIN hauska! :)

Viime tiistaina kävin jakamassa vaaliesitteitäni keskustan opiskelija-asuntoihin. Pakko myöntää, etten ihan kaikkiin käynyt jakamassa, koska olin aamulenkillä, eikä minulla ollut montaa kymmentä esitettä mukanani. Ajattelin kuitenkin jälleen kerran yhdistää lenkkeilyn ja vaalityön. Tässähän on kunto noussut kohisten vaalien aikana! :)

Keskiviikkona annoin haastattelun Maaseudun Tulevaisuuteen. Haastattelun aiheena oli Joensuun nuoret kunnallisvaaliehdokkaat. Kanssani haastateltavina olivat myös Antti Elsilä (sd.) ja Katja Asikainen (kesk.). Juttu on kaiketi ilmestynyt tämän päivän lehdessä, joten pitänee jostakin saada se käsiinsä.

Punaposkinen kampanjoija! Oli kivaa  ja sää suosi meitä.

Oli jännää olla haastateltavan roolissa, koska yleensä olen itse se haastattelija. Pakko myöntää, että yllätyin haastattelypyynnöstä ja olin todella iloinen sen saadessani. Ei ole ollenkaan huono juttu saada naamaansa ja ajatuksieaan esille, etenkin kun on täysin keltanokka politiikan saralla. Vihreillekin on ihan hyvää mainosta päästä Maaseudun Tulevaisuuteen edustamaan vaikka valtaosa lehden lukijoista ei Vihreiden kannalla olekaan.

Lauantaina Vihreät kampanjoi Joensuun torilla. Tori oli täyttynyt eri puolueiden teltoista ja ehdokkaista sekä politiikasta kiinnostuneista ihmisistä. Tälläkin kertaa Vihreiden keskuudessa vallitsi uskomattoman hyvä henki. Me ollaan saatu aivan mahtava vaalifiilis päälle, toivottavasti myös muissa puolueissa on sama tilanne! Juttelin muutamien ihmisten kanssa, jotka vaikuttivat varsin kiinnostuneilta vaaliteemoistani. Näin myös pari "vanhaa tuttua", joihin olen törmännyt tuolla aiemmin kampanjoidessani. Heidänkin kanssa oli hauska jutustella ja ihanaa, että on jäänyt jonkun mieleen! :)

Vaalikampanja-asusteisiin kuuluu asiaan kuuluvat pinssit (avoimempi Joensuu) sekä kaapin perältä löytyneet vihreät vaalifarkut ja itse neulottu vaalipipo. Niin ja, mikä tärkeintä HYVÄ MIELI! 

Tällä viikolla olisi ohjelmassa vielä yksi vaalipaneeli. Se järjestetään keskiviikkona 24.10. sosiaali- ja terveysalan aulassa ammattiopistolla. Pitäähän sitä kokeilla, millaista vaalipanelissa on, mutta jännittää kyllä hieman! :)

Nyt menen potemaan tätä puudutustani. Toivottavasti puudutusaineen vaikutus loppuu ajoissa, jotta pääsen illalla juoksulenkille.

Vaalilehtien jakoa ja reippailua

Minulla on ollut sen verran vauhdikas viikko ja viikonloppu, etten ole ehtinyt rauhoittumaan koneelle ja kirjoittamaan. Nyt on siihen paras mahdollinen hetki. Minulla on edessäni kuppi kahvia, ruisleipää ja televisiosta tulee Huomenta Suomi, eikä minnekkään ole kiire. Rakastan rauhallisia aamuja.

Viime keskiviikkona olin Vihreiden kanssa kampanjoimassa Sokoksen käytävällä. Jälleen kerran olin ihan ruosteessa. Tilanne kuitenkin rentoutui nopeasti ja meitä kampanjoijia oli paikalla monia. Ohi kulkevat ihmiset joko ottivat vastaan tajoamamme vaalilehden tai kieltäytyivät ystävällisesti. Pääsin myös keskustelemaan muutaman ohikulkijan kanssa. Jälleen kerran uimaharjulaisuuteni tuntui kiinnostavan ihmisiä kovasti. Onneksi olen ylpeä juuristani!

Vaalilehdet ja vaalimainokset vielä kotona pinoissa odottamassa jakamista.

Perjantaina lähdin Uimaharjuun jakamaan Vihreiden vaalilehteä. Minulla oli 400 lehteä, jotka lajittelin 50 lehden nippuihin. Oli tarkoitus jakaa lehdet pienissä erissä pyörällä liikkuen. Aloitin kuitenkin jakamisen jalkaisin kotipihani ympäristöstä. Viisikymmentä lehteä meni hetkessä. Kävin kotoa hakemassa sadan lehden nipun ja lähdin systemaattisesti jakamaan lehteä kylän läheisyyteen. Tein myös päätöksen, että jaan loputkin lehden kävellen.

Kun olin jakanut 150 lehteä oli aika pitää ruokatauko. Tahtini oli noin 50 lehteä puolessa tunnissa. Ruokataukoni aikana alkoi sataa vettä ja jouduin juomaan vielä kahvitkin sateen loppumista odotellessa ("voi harmi"). Lopulta pääsin jatkamaan hommia. Siinä vaiheessa suunnitelmani menivät täysin uusiksi. Otin reppuun 250 lehteä ja kangaskassiin 100 lehteä. Päätin, etten enää välillä käy kotona vaan jaan samalla reissulla kaikki jäljellä olevat lehdet.

Minulla meni yhteensä 4,5 tuntia aikaa lehtien jakamiseen. En tiedä kuinka monta kilometriä kävelin, mutta karkea arvio on noin parikymmentä. Uimaharjun kylän alue on melko laaja ja kävelin sen äärilaitoja myöten. Voin kertoa, että illalla oli hiukan rauhattomat jalat. Kunto nousi taas kohisten ja mieli oli reipas. Tämä tyttö tykkää lenkkeilystä!

Viralliset vaalikissat Eevi ja Minttu odottavat mamia kotiin lehtienjakoreissultaan.

Lehtiä jakaessa huomasin olevani kiitollinen niille asuinalueille, joissa postilaatikot oli kerätty yhteen ja samaan paikkaan. Oli myös alueita, joissa postilaatikot olivat jokaisen talon kohdalla ja piti kävellä pitkän tien toiseen päähän vain sen vuoksi, että siellä oli yksi postilaatikko. Oli myös hauskaa huomata, että joillakin oli tuliterät postilaatikot ja jotkut laatikot olivat melkein älypelejä. Piti keksiä, miten niihin saa tiputettua postit. Joidenkin postilaatikoiden päällä kasvoi sammalta ja ne olivat kaatua kun ne avasi. Nuo olivat asioita, joihin en ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota! :)

Jatkan taas tällä viikolla vaalityöskentelyä tavalla tai toisella. Infoilen täällä loppuviikosta kuinka viikkoni on mennyt! Palataan taas! :)

Torilla tavattiin!

Lauantaina olin ensimmäistä kertaa tekemässä vaalikampanjaa Vihreiden kanssa Joensuun torilla. Olin edellisenä päivänä saanut valmiiksi vaaliesitteeni ja aamulla leikkelin niitä 90 kappaletta. Paperia säästäen yhdelle A4 - arkille mahtuu kolme esitettä. Suurin työ on niiden irtileikkaaminen toisistaan.

Teltalla muiden kanssa aloittelemassa kampanjointia ja miettimässä, miten päivä etenee.

Minua hiukan jännitti mennä torille. Onneksi kämppikseni ja vaalipäällikköni Hanna-Kaisa tuli mukaani henkiseksi tueksi. Suurin kynnys minulle tuntui olevan, että mitä minä niille tuntemattomille ihmisille sanon!? Vähän aikaa minä siellä Vihreiden teltalla seisoskelin ja kyselin; kenelle minä menen puhumaan!? Puettuani Vihreiden liivin päälleni sain jostakin lisää itsevarmuutta ja lähdin kiertelemään toria. Yhtäkkiä olinkin ajautunut moneen mielenkiintoiseen keskusteluun ja saanut aivan loistavaa palautetta!

Siinä hirween nättinä poseerataan Hanna-Kaisan kanssa.

Tokihan osa kiersi minut kaukaa ja jotkut olivat todella epäkohteliaita. Minä kuitenkin kiitin nätisti heidän ajastaan ja hymyilin aurinkoisesti. Sekös vasta onkin ärsyttävää! :D Kävin mielenkiintoista keskustelua myös parin Kokoomuksen nuoren ehdokkaan kanssa. Minä jotenkin puolivahingossa ajauduin Kokoomuslaisten keskelle pyörimään esitteideni kanssa. Olimme kaikki yhtälailla samaa mieltä siitä, että on mahtavaa miten paljon nuoria ehdokkaita on saatu mukaan eri puolueiden listoille Joensuussa. Me nuoret olemme kuitenkin tulevaisuus ja nyt tulevaisuus näyttää varsin valoisalta. On paljon innokkaita uusia politiikkaan mukaan pyrkiviä.

Vaaliesitteitä oli lähtiessä 90 kappaletta ja sain niistä  parikymmentä jaettua. Ihan hyvä saldo ensimmäiselle kerralle.

Sain paljon hyvää palautetta myös vaaliesitteestäni. Monet kysyivät, missä olin sen painattanut. Piti sitten rinta rottingilla vastata, että ihan kotona Photarilla tehty, omalla tulostimella tulostettu ja omin pikku kätösin leikelty. :)

Minulle jäi erittäin positiivinen kuva torilla kampanjoimisesta. En ottanut epäkohteliaisuuksia henkilökohtaisesti ja olin mielissäni siitä, että syntyi paljon hyvää keskustelua. Olin edeltä käsin pelännyt, että minulle esitetään vaikeita kysymyksiä, joihin en osaa vastata. Sellaisia tilanteita ei juuri tullut. Pariin otteeseen totesin, etten tiedä asiasta riittävästi ja sen vuoksi en halua ottaa kantaa. Saattaisin muuten puhua läpiä päähäni.

Vaaliesitteeni maailmanensi-ilta ja huomenna torille

Tänä aamuna otin itseäni niskasta kiinni ja tein ensimmäisen version vaalimainosesitteestäni. Siinä vaiheessa ei ollut vielä ajatustakaan, mitä ihmettä kirjoitan niin pieneen paperiläpyskään. Kuinka tiivistän itseni siihen paperille lyhyesti, ytimekkäästi ja ennen kaikkea mielenkiintoisesti!?

Töiden jälkeen aloin toden teolla suunnittelemaan vaalimainostani. Aika nopeasti se muodostuikin lopulliseen versioonsa. Siinä vaiheessa minun sisäinen perfektionistini iski! Joku kirjain oli millin väärässä paikassa ja kuvan kirkkaus pari astetta liian tumma ja ja ja... Suurin aika minulla meni loppusilaukseen!

Lopputulokseen olen tyytyväinen. Esite on todellakin minun näköiseni ja kukapa muukaan siitä olisi voinut sellaista tehdä kuin minä itse. Minulle oli alusta asti selvää, että teen esitteeni itse. Minulla on kuitenkin media-assistentin koulutuksen ansiosta valmiudet siihen. Hiukan ehkä Photoshop -taidot olivat ruosteessa, eikä tasojen kanssa pelaaminen käynyt kovin sulavasti (niitä oli tässä noin 20). Muutaman ärräpään saatoin heittää ilmoille! :D

Vaaliesitteeni kaikessa komeudessaan. Kyllä se hyvin minun näköiseni on ja huomaa kuvissa minulle rakkaat asiat eli luonnon läheisyys ja puut.

Huomenna olen menossa ensimmäistä kertaa torille tekemään vaalikampanjaa monien muiden Vihreiden ehdokkaiden kanssa. Pakko myöntää, että minua hiukan jännittää osaanko luontevasti lähestyä ihmisiä. Onneksi vaalipäällikköni Hanna-Kaisa Lähde tulee henkiseksi tuekseni. Jälleen kerran otan oppia Hanna-Kaisalta, Kristalta ja muilta kokeneilta.

Pakko vielä hehkuttaa, että Jani Toivola kävi lukemassa minun edellisen postaukseni. Koin velvollisuudekseni ilmoittaa hänelle, että kirjoitin hänestä blogiini. Hän kiitti minua kauniista sanoistani ja toivotti onnea ja menestystä vaalityöhöni. Arvatkaa vaan, olenko nyt intopinkeänä!! :D

Viikonlopun aikana kirjoitan tänne, kuinka torilla meni. Olemme siis Joensuun torilla huomenna lauantaina 6.10 klo 9:30 alkaen. Pitäisikö nyt sanoa legendaarinen lausahdus "torilla tavataan"! Tulkaa oikeesti moikkaamaan meitä kaikkia sinne! :)

Jani Toivola - uusi poliittinen esikuvani!

Eilen oli Punaviiniä ja politiikkaa - tapahtuma Wanhassa Jokelassa Joensuun keskustassa. Sinne saapui puhumaan Vihreiden kansanedustaja Jani Toivola. Olin jo yli viikon innoissani odottanut kyseistä tilaisuutta ja en joutunut pettymään. Toivola oli aivan mahtava tyyppi ja hänestä tuli minun uusi poliittinen esikuvani!

Toivola on uskomattoman avoin persoona. Hän kertoi poliittisen uransa alkuajoista ja kansanedustajaksi pääsemisestään. Hän kertoi myös perhetaustastaan sekä avasi yllättävän paljon omaa ajatusmaailmaansa.

Löysin Toivolan poliittisista taustoista yllättävän paljon yhtymäkohtia itseeni. Alkutilanne hänellä oli kuten minullakin, ettei ollut mitään poliittista taustaa ja silti hän rohkeasti teki päätöksen ryhtymisestään ehdokkaaksi. Oli rohkaisevaa huomata, ettei aina tarvitse olla piinkova poliitikko tullakseen valituksi. Se vain vaatii äänestäjiltä tiettyä rohkeutta äänestää kokemattomampi kaveri ajamaan heidän asioitaan.

Puolueen valinta oli hänelle samalla tavalla oikeastaan itsestään selvyys kuin minullekin. Vihreiden arvomaailma kohtaa parhaiten sen oman arvomaailman. Vaikka Vihreät on melko pieni puolue (vielä) niin heidän riveissään voi vaikuttaa asioihin. Vihreät hyväksyvät erilaisuuden ja ovat monella tapaa vapaamielinen puolue verrattuna ehkä hiukan jäykkiin suurempiin puolueisiin. Olin todella yllättynyt, että Toivola oli omassa mielessään listannut suurimpiirtein samat asiat kuin, mitä itsekin silloin ennen ehdokkaaksi ryhtymistäni.

Toivola kertoi myös työstään kansanedustajana. Hän sai alkuaikojensa tietämättömyyden kuulostamaan hauskalta vaikka voin kuvitella sen sisäisen pakokauhun, joka niillä hetkillä on vallinnut. Ajatus siitä, että on aivan väärässä paikassa. Kaikesta huolimatta Toivola on pärjännyt hyvin työssään ja mielestäni on hyvä, että hän on siellä rikkomassa stereotypiaa kansanedustajasta. Toivola pukeutuu rennosti, hän käyttäytyy rennosti, hän on nuori ja vapaamielinen. Toivon, että hän saisi ajettua läpi lakialoitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista. Toivola kertoi, että aloitteessa on tällä hetkellä 77 nimeä, mutta käsittelyyn se pääsee vasta kun aloitteessa on vähintään sata nimeä. Pidän peukkuja ja varpaita pystyssä asian puolesta! :)

Toivola ehti puhua reilun tunnin aikana paljon. Hän ei puhunyt työstään kaiken aikaa vaan aiheet rönsyilivät hänen työstään henkilökohtaiseen elämään saakka. Liikutuin lähes kyyneliin kun Toivola kertoi tarinan omasta perhetaustastaan. Kaiken kaikkiaan vierailu oli aivan mahtava ja uskon, että se antoi kaikille paikalla olleille paljon. Itse tosiaankin sain uuden poliittisen esikuvan!

Vaalipaniikki - pähkäilyä ehdokkuudesta ja vaaliteemoista

Kun asetuin ehdokkaaksi vannotin itseäni, että otan tämän todella rennosti, enkä stressaa mistään. Olisihan minun pitänyt itse itseni tuntien aavistaa, ettei se tule olemaan ihan noin helppoa. Olen esimerkiksi potenut huonoa omaatuntoa siitä, etten ole kohta viikkoon kirjoittanut blogia. :D

Nyt on hyvä hetki avata tänne viime aikojen tuntemuksia. Ihmiset ovat olleet positiivisesti yllättyneitä ehdokkuudestani. Olen saanut paljon kannustavaa palautetta ja ainakaan vielä kukaan ei ole sanonut mitään negatiivista. Yleisin kommentti on; "en tiennytkään, että olet poliittisesti valveutunut, mutta hieno juttu ja onnea vaaleihin!"

Aiemmin olen aina ajatellut, etten ole riittävän fiksu sanomaan asioista. Nyt olen kuitenkin tajunnut, että ei kukaan voi, eikä kenenkään tarvitse tietää kaikesta kaikkea. Olen asiantuntija siinä millaista on olla opiskelija ja käydä samalla töissä, millaista on olla alle kolmekymppinen, millaista on asua Joensuun keskustassa, millaista on asua Rantakylässä, millaista on asua Uimaharjussa. Agrologiopintojeni vuoksi minulla on kaiken lisäksi ammatillista tietämystä ja näkemystä maaseudusta.

Olen ollut myös huolissani siitä, etten osaa täysin ottaa kantaa esimerkiksi Joensuun taloudelliseen tilanteeseen tai palvelujen tilanteeseen. En tiedä, mistä voi ottaa rahaa minhinkin ja paljon missäkin on käytettävissä varoja. Toisaalta kukaan ei minulta välttämättä edes odota tällaista tietämystä! Tässä on ainakin todellinen oppimisen paikka.

Viralliset vaalikissani! Hauska tilanne meiltä kotoa. Kohta pahaa aavistamaton Minttu saa ketkun Eevin niskaansa. 

Aluksi pelkäsin, että minun vaaliteemani olisivat jotenkin tyhmempiä tai yksinkertaisempia kuin muiden, mutta onneksi kokeneemmat ehdokkaat ovat minua rauhoitelleet asiassa. Toisten vaaliteemat kuulostivat niin hienoilta ja aikaansaavilta. Itse halusin "vain" pelastaa vanhoja rakennuksia ja saada lisää harrastusmahdollisuuksia maaseudun nuorille. Mahdollisesti tyhjiksi jääneisiin kaupungin omistamiin rakennuksiin lähiasukkaille käyttöoikeuksia järkevää korvausta vastaan tai jopa ilmaiseksi. Ja jälleen kerran kun kirjoitin nämä ylös niin tajusin, että eihän nuo ole ollenkaan tyhmiä tavoitteita. Uskon, että kyseiset asiat ovat monille muillekin tärkeitä. Minä tahdon intohimoisesti saada aikaan positiivista muutosta!

Tästä tekstistä tuli aikamoinen avautuminen ja tilitys, mutta tämän blogin ajatuksenahan on kerrata omia tuntemuksiaan täysin uuden asian äärellä.

Tänään on vielä tiedossa mukavia vaaleihin liittyviä juttuja! Kansanedustaja Jani Toivola tulee iltapäivällä puhumaan Ravintola Jokelaan Punkkua ja Politiikkaa - tapahtumaan. Sitä minä menen katsomaan ja otan kameran mukaan. Jospa vaikka saisin räpsäistyä vähän todistusaineistoa seuraavaa blogipäivitystäni varten. :)