keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Ensimmäinen vaalipaneelini

Osallistuin ensimmäistä kertaa vaalipaneeliin. Se järjestettiin PKKY:n Sote:n aulassa. Minun lisäkseni paneelissa oli keskustelemassa Marie Okkonen (kesk.), Antti Kettunen (vas.), Nils Lindell (sd.) ja eräs herra, jonka nimi ja puolue ei valitettavasti jäänyt mieleeni (hävettää).

Minulla ei jälleen kerran ollut aavistustakaan, mihin olin ryhtynyt. Sen verran toki tiesin, että istuisimme pöydän ääressä yleisön edessä ja vastailisimme kysymyksiin. Yleisö koostui ammattiopiston opiskelijoista. Kaikille 18 vuotta täyttäneille opiskelijoilla oli laitettu pikku porkkana. Heidän ei tarvinnut osallistua tunnille, jos tuli seuraamaan vaalikeskustelua. Voin kertoa, että yleisö ei ollut hirmuisen vastaanottavainen. Ensimmäiset lauseet, jotka kuulin olivat "onko tähän pakko osallistua?" Se vähän hymyilytti meitä ehdokkaita.

Ennen tilaisuuden alkua ajattelin mielessäni, että toivottavasti ei tule liian haastavia kysymyksiä! No tokihan kuntataloutta ja muuta haluttiin käsitellä, mutta taisin jotenkuten luovia itseni niistäkin läpi. Aluksi esittelimme jokainen itsemme ja nyt minua hävettää vielä enemmän, etten muista tämän yhden ehdokkaan nimeä! Sitten meiltä kysyttiin opiskelijoilta etukäteen kerättyjä kysymyksiä.

Kysymykset toivat esille, mistä nuoret ovat huolestuneita sekä kiinnostuneita. Haluttiin tietää mihin kukin ehdokas valtuustoon päästyään haluaisi vaikuttaa, miten Joensuusta saadaan viihtyisä ja houkutteleva paikka, udeltiin ehdokkaiden kierrätysintoa, miten palveluiden säilyminen taataan ja miten rahoitetaan sekä se minun pelkäämä kuntatalous kysymys. Haluttiin tietää, miten Joensuun talous saataisiin kuntoon? Olin viimeisenä vastausvuorossa ja kaikkien muiden vastaukset olivat tyhjentäneet minun takkini. Kerroin, että kuten aiemmista vastauksista voi päätellä asiaan ei ole yksiselitteistä ratkaisua. Jos sellainen olisi, meillä tuskin olisi koko ongelmaa. Melkein hävetti tuo oma vastaus ja toivoin, etten kuulostanut liian ylimieliseltä!

Pyrin vastailemaan kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti. Toin myös esille, jos aihealue ei minulle ollut läheinen kuten tämä kuntatalouskysymys. Kerroin haluavani vaikuttaa opiskelijoiden asioihin ja etuuksiin, maaseudun nuorten hyvinvointiin sekä vastustin vanhojen rakennusten liian innokasta purkamista. Kerroin myös kierrättäväni mahdollisuuksien mukaan ja pyrin tekemään valintoja, joista syntyy vähemmän jätettä. Esimerkiksi jätän kaupassa muovipussin ostamatta, enkä anna kassalla laittaa jogurtteja pikkupussiin.

Kysyttiin myös pitäisikö nuorten saada äänioikeus 16 - vuotiaana? En varsinaisesti vastusta ajatusta, koska on paljon nuoria, jotka seuraavat asioita ja haluaisivat päästä vaikuttamaan niihin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että nuorten pitäisi saada olla nuoria mahdollisimman kauan. Aikuinen kyllä ehtii olla ihan kyllästymiseen saakka ja saa kantaa aikuisuuden tuomaa vastuuta harteillaan! Ratkaisu voisi olla aktiivinen nuorisovaltuustotoiminta ja nuorisovaltuustoille enemmän valtaa vaikuttaa asioihin. Aikuisten maailmaan ehtii tulla silloin 18 -vuotiaanakin!

Lopuksi meidän piti kertoa meidän omien puolueidemme kunnallisvaaliteemoja. Nostin esille Kivan kaupungin "kriteerit". Kivassa kaupungissa on palveluita kaikille tasapuolisesti, avointa päätöksentekoa, ihmisläheistä politiikkaa, koulutusmahdollisuus kaikille nuorille sekä ennaltaehkäisevää nuoriso/mielenterveystyötä ja ylipäätään ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa. Kivassa kaupungissa kaikilla on kivaa asua! Siinä minun versio Vihreiden vaaliteemoista. Toivon, etten ollut ihan hakoteillä! :)

Kuvia minulla ei valitettavasti tilaisuudesta ole. Tällainen pelkkä teksti on vähän tylsä, mutta menköön tällä kertaa. :)

2 kommenttia:

  1. Ai että siun aitous on ihailtavaa!!!

    Ei yhtään harmita että äänestin numeroa 377

    VastaaPoista
  2. Kiitos, mie ihan häkellyin tästä! =)

    VastaaPoista